24/4/2018

Etätyöläisenä Espanjassa

Yhä useampi käyttää hyväkseen digiajan mahdollisuutta tehdä etätyötä ja kun tuo mahdollisuus tarjoutuu lämpimässä paikassa keskellä talvea, niin tilaisuus kannattaa ottaa vastaan jos elämäntilanne vain sallii eikä satu olemaan talviurheiluun aivan perinpohjaisesti hullaantunut.

Oma etätyöpisteeni sijaitsi Teneriffalla, tammikuussa paikkana oli Costa del Silencio ja helmikuussa Puerto de Santiago. Lähtiessä selvitin, että nettiyhteyden pitäisi toimia omalla 4G -kännykälläkin hyvin ja 2017 kesäkuusta lähtien ovat hinnatkin EU-alueella olleet periaatteessa samat kuin Suomessa. Yhteys olikin hyvä, tammikuussa tuli puhuttua 30 tuntia ja monta Skypepalaveria päälle, helmikuussa pidin yhden kahden tunnin koulutuksenkin ravintolan pihalla seisten, takana huojuivat palmut, mikä hieman huvitti kuulijoita. Kerran ei monen paikkakunnan Skypepalaverissa riittänyt yhteydessä vääntö vaan yhteys pätki jossain paikassa, muuten ei ongelmia ollut. Lisäksi oli mahdollista käyttää vanhaan tapaan esim. ravintolan wlania, mutta yleensä sellainen ei ole riittävän rauhallinen paikka ja tietoturvaa tarvitsevia tietoja siellä ei voi tietenkään jakaa, ainoastaan esim. pitää luentoa. Käytössäni oli yrityksen puhelin ja siitä pitää mainita, että kuluttajahintojen harmonisointi ei kuulemma koske yritysliittymiä, eli minultakin veloitettiin 6 euroa per giga yli 500 megan menevästä päiväkäytöstä ja eihän se määrä riittänyt kuin varttitunnin Skypepalaveriin. Tässä voisi tutkia, käyttääkö EU-alueella wlaniin sitten kuluttajaliittymää, jos sen hinnat pysyvät edullisempana. Käsittääkseni operaattoreilta voi ennen matkaa tilata yritysliittymään laajemman datapaketin, jotta datakäyttö pysyy edullisempana reissussa. Ei minunkaan kk-maksuni ollut kuin luokkaa 170 euroa, eli ei se käsistä karannut, mutta olisihan siinä voinut satasen säästää per kk ottamalla etukäteen laajemman datapaketin, joka on nimenomaan EU-käyttöön tarkoitettu.

Työntekeminen oli valoisassa hauskaa ja kun ei vähästä auringosta tarvinnut säästää, niin sisälläkin malttoi olla pitkän työpäivän. Aikaero teki kuitenkin sen, että jos palaveri alkoi Suomen aikaa klo 9.00, niin siellähän kello oli vasta 7.00 ja naapurien unisimmat saksalais-, hollantilais-, britti- ym eläkeläispariskunnat vielä arvattavasti yöpuulla ja en tohtinut aloittaa palaveria sisällä kotitoimistolla, vaan piti lähteä evakkoon. Myöhemmin opin sitten ehdottamaan aina palaverin ajankohdaksi jotain myöhempää aikaa. Oikein mukavia olivat muuten naapurit, kuten ihmiset muutenkin, ihan tervetullut tunsi olevansa.

Hyvä oli etätyöntekijän työskennellä, kun ystävä häl oli myötä, eli työkaverit Suomessa olivat tietysti korvaamaton tuki. Posti toi viranomaiskirjeet ja muun postin edelleen koti-Suomen toimistolle ja sieltä oli paras lähettää myös paperidokumenttina lähetettävät asiakirjat, eli skanneria ja sähköpostia tarvittiin useasti. Ja olihan helppoa liittyä palaveriin, jonka työkaverit olivat Suomessa järjestäneet, tätä ei saa unohtaa.

Kun töihin lähdettiin, niin välillä töissä myös oltiin ja tehtiin aamusta iltaan niin, että huoneistosta ei ehtinyt poistua koko päivänä kuin korkeintaan kerran lyhyesti parvekkeelle. No, sellainen ei ole pitkän päälle mukavaa ja kyllä se itsestä on kiinni, jos ei muka lenkille ehdi, että se kuri pitää työnteossa pitää, jotta työteho ja homman mielekkyys säilyy.

FB on yksi sellainen hyvä väline, jolla pysyi matkan päälläkin kiinni ystävien arjessa. Toista se oli takavuosina, kun LA-radion suhiseva ja ratiseva ääni klo 14 Ylen lähetyksessä oli hartaasti odotettu yhteys Suomeen ja netistä ei ollut tietoakaan. Sosiaaliset suhteethan ovat alkuun reissussa aika vähinä, varsinkin kun niitä ei kehitetä vaan tehdään töitä. Minullakin taisi naapurin rouvan chihuahua olla, oman rouvan ohella, harvoja kavereita monta viikkoa. Ja sekin tuttavuus sillä tasolla, että minua ei purtu. Helmikuussa sitten lisäkaveriksi tuli lähirannan myskisorsa ja pikkuhiljaa juttukaveriksi joku venäläinen, saksalainen, britti, mannerespanjalainen jne. Lähikuppiloiden ja kantaruokapaikkojen ihmiset alkoivat tulla tutummaksi ja jotain kommenttia aina vaihdettiin, siitä se lähti. Ja kävipä niinkin, että hyvä asiakas jota melkein kaveriksi tekisi mieli sanoa, kävi pikavisiitillä Kanarialla ja käytiin porukalla pizzalla ja vaaleanpunaisessa ei-niin-äijä-kahvilassa nauttimassa leivokset ja kahvit jälkiruoaksi. Oli kyllä hienoa. Ei vain meinannut päästä ensin baarista pois, kun tarjoilijarouva kaatoi 2,5 eurolla niin ison brändilasillisen, että en ole moiseen törmännyt, taisi jäädä puoliksi jäljellekin lopuksi.

Noniin, asiaan, etätyöstä meinaa lipsahtaa hieman, mutta eikös vähän saakin, koska pitäähän työn olla välillä kivoja taukoja tarjoavaa ja sillähän sinne lämpimäänkin lähdetään.

Lopputulemana sanoisin, että kun tuohon kahteen kuukauteen mahtui mm. yrityskauppa, yritysjärjestelyjä, kuntien toimintojen yhtiöittämistä, ennakkoratkaisuhakemuksen laatimista, muutoksenhaussa ja esitutkinnassa avustamista, verosuunnittelua, lomakkeiden täyttöä ja lähettämistä ja vastaanottoa, palavereita, luentoja ja puheluita, niin hyvin se onnistui ja rohkaisen kaikkia muitakin kokeilemaan. Ties vaikka ystävystytte saman sorsan kanssa kuin minäkin, jos Puerto de Santiagossa lähellä Los Gigantesia käytte : )

Ja vielä kerran kiitokset minun upeille tilintarkastajakollegoille, en olisi pärjännyt ilman teitä. Kyllä tämä elämä on kaikin puolin tiimityötä!

Petteri Ruotoistenmäki, verolakimies, vanhempi tieteenharjoittaja

« Blogi